Dear international readers: my apologies for writing this blog entry only in Finnish. This won't become a habit, I will still write mainly in English – but today's subject, the Finnish translation of Les Misérables, is very hard to discuss in any other language than Finnish. I'll return to English texts soon!
Les Misérables, ennakkonäytös. Pimenevä sali. Elokuvayhtiöiden logot valkokankaalla. Mahtipontiset ensimmäiset nuotit, kameran laajat kaaret. Ensimmäiset lauletut säkeet, silmien eteen lävähtävät suomenkieliset tekstit.
Jukka Virtanen vääntää kerran Les Misérablesiin täysin tolkuttoman, läpikotaisin epäonnistuneen suomennoksen. Eikä siitä päästä eroon ikinä.
Käännös tehtiin Helsingin kaupunginteatterin vuosien 1999–2000 tuotantoon. Sen jälkeen se on nähty tekstityksenä Åbo Svenska Teaterissa, 25-vuotiskonsertin dvd:llä – ja nyt vuosikausia odotetussa, laajasti mainostetussa elokuvassa. Pian se kuullaan myös Tampereen Teatterissa, laulettuna.
Aloitan sanomalla, että en ymmärrä, miksi musikaalielokuvan tekstityksen täytyy istua musiikkiin. Elokuvateatterissa ei ole sopivaa laulaa karaokea. Miksi siis riimit ja rytmit teksteissä? Seuraisin paljon mieluummin tekstityksiä, jotka tiivistävät selkeästi alkuperäisten säkeiden ajatuksen, mutta eivät sovi tavun tarkkuudella musiikkiin. Eriäviä mielipiteitä saa esittää. Ehkäpä leffatekstit voisivat myös rimmata, kunhan riimeistä ymmärtäisi alkutekstin ytimen.
Virtasen teksteistä ei ymmärrä.
En tunne kääntämistä tieteenlajina. En myöskään muista Virtasen käännöstä ulkoa – yritänhän parhaani mukaan katsoa pois, kun se häälyy lavan yllä tai ruudun alalaidassa. Mutta sen perusteella, mitä siitä on jäänyt mieleen, ja arkijärjellä arvostellen... Käännös on täysin käsittämätön, siinä ei ole sen enempää jatkumoa kuin tyylitajuakaan. Maailman suosituin musikaali on mukiloitu suomennettaessa sellaiseen muotoon, että sitä tuskin tunnistaa.
Tuntuu, kuin Virtanen ei ymmärtäisi hahmojen luonteita ollenkaan. Musikaalissa sanatarkka käännös on mahdoton, kyse on vahvasti tulkinnasta. Siksi hahmojen luonteenpiirteisiin soisi kiinnitettävän kääntäessä erityistä huomiota. Sanat muuttuvat mutta persoona jää – teatterin ystävien unelmissa. Virtasen hahmot eivät ole Victor Hugon, Alain Boublilin tai Herbert Kretzmerin hahmojen kaltaisia. Virtasen Fantine puhuu suorin sanoin neitsyytensä menettämisestä ja hurmion hetkistä. Virtasen Grantairen suurin huolenaihe on se, että hänet unohdetaan hänen kuolemansa jälkeen. Virtasen Jean Valjean komentaa Jumalaa.
Virtasen käännös ei ymmärrä myöskään teoksen perusluonnetta. Les Misérables -musikaali ottaa itsensä täysin vakavasti. Ohjaaja voi halutessaan nauraa musikaalin paatokselle hitusen, ja kyyninen katsoja saattaa pyöritellä silmiään hahmojen kaatuessa oikealla ja vasemmalla, mutta musikaali itse suhtautuu itseensä täysin vailla pilkettä silmäkulmassa. Virtasen käännös ei ymmärrä tätä. Huumoria on käytetty sopimattomissa kohdissa. Paatokselliset säkeet kääntyvät toisinaan puhtaaksi parodiaksi: "Surun sielustani löydän / tuska mieltä ahdistaa."
Virtasen suomennos ei tunnu kokonaisuudelta. Kuunnelkaa esimerkiksi Javertin soolo Tähdet. Mistä laulu kertoo? Joidenkin laulujen aikana vaikuttaa siltä, että Virtanen on kääntänyt ne säe kerrallaan, kiinnittämättä huomiota kokonaisuuteen ja kontekstiin. Monissa kohtauksissa, joissa hyödynnetään toistoa, Virtanen tarjoaa yhdelle fraasille puolen tusinaa eri käännöstä. Sanajärjestykset heittävät toisinaan villiä kuperkeikkaa.
Virtasen käyttämä sanasto ei sovi yhteen alkuperäisen sanoituksen kanssa. Les Misérablesissa käytetään usein melko yksinkertaisia sanoja. Tarina sijoittuu 1800-luvulle, joten loogista olisi, ettei suomennoksessa käytettäisi kovin uusia lainasanoja. Ajaton, yksinkertainen, selkeä kieli sopisi teokseen hyvin. Tässä esimerkki Virtaselta: "Vuosikaudet tulee samat / protestoinnit prosessiin". Sanat eivät myöskään sovi tilanteisiin, joissa hahmot ovat. Käyttäisikö kuolemaansa silmiin katsova mies termiä "hirmuinen"? Entä haaveilisiko 1800-luvun yläluokkainen mies "yhteen muuttamisesta" sydämensä valitun kanssa?
Ihmettelen suuresti, miten jättimäisin julistein mainostettua elokuvaa ei ole tekstitetty ymmärrettävästi. Tajusiko kukaan Finnkinolla edes, että useiden laulujen lyriikoita on muutettu filmiä varten? Eniten harmittaa niiden katsojien puolesta, joiden on vaikea ymmärtää laulettua englantia ja jotka eivät tunne Kurjien tarinaa. He poistunevat teatterista vielä hämmentyneempinä kuin muut Les Mis -ensikertalaiset. Onneksi kielitaitoisten ei ole pakko katsoa tekstejä, ja dvd:llä ne voi napsauttaa kokonaan pois päältä.
Ikävä kyllä kuultua suomen kieltä on täysin mahdotonta lakata ymmärtämästä, kun sen taidon on kerran oppinut. Virtasen tuotannon kruununjalokivi päästään taas kuulemaan laulettuna Tampereen Teatterin syksyllä ensi-iltansa saavassa Les Misérables-tuotannossa.
Elokuvassa alkuperäisteksti on koko ajan katsojan kuultavissa. Sen sijaan suomeksi käännetyssä teatterisovituksessa yleisön on voitava luottaa kääntäjän kykyyn tulkita tekstin kirjoittajan viesti.
En voi ymmärtää, miten Tampereen Teatteri kehtaa käyttää Virtasen käännöstä.
Kaikesta etukäteisrummutuksesta päätellen TT on puuhaamassa Les Misistään jymymenestystä. Miten on mahdollista, että teatteri ei kuitenkaan arvosta yleisöään sen vertaa, että tarjoilisi heille ymmärrettävää suomen kieltä? Kehdattaisiinko samalle yleisölle esittää tunnettu puhenäytelmä, jonka hahmojen repliikit muistuttavat alkuperäistekstiä vain etäisesti ja vääristävät heidän luonteitaan? Miten ihmeessä tällainen käännös on yhtäkkiä hyväksyttävä, kun se on sovitettu musiikkiin?
Miten Tampereen Teatteri saattaa aliarvioida katsojia näin? Miten Suomessa kehdataan jo toista kertaa esittää yleisölle suomennos, joka tekee maailman tunnetuimman musikaalin alkuperäisestä sanoituksesta huonoa pilkkaa?
Milloin tässä maassa opitaan antamaan musikaalikäännöksille niiden ansaitsema arvo?
Kuuntele Jean Valjeanin rukous
Les Misérables, ennakkonäytös. Pimenevä sali. Elokuvayhtiöiden logot valkokankaalla. Mahtipontiset ensimmäiset nuotit, kameran laajat kaaret. Ensimmäiset lauletut säkeet, silmien eteen lävähtävät suomenkieliset tekstit.
"Oot näin, oot näinsä lopun elämää"
Jukka Virtanen vääntää kerran Les Misérablesiin täysin tolkuttoman, läpikotaisin epäonnistuneen suomennoksen. Eikä siitä päästä eroon ikinä.
Käännös tehtiin Helsingin kaupunginteatterin vuosien 1999–2000 tuotantoon. Sen jälkeen se on nähty tekstityksenä Åbo Svenska Teaterissa, 25-vuotiskonsertin dvd:llä – ja nyt vuosikausia odotetussa, laajasti mainostetussa elokuvassa. Pian se kuullaan myös Tampereen Teatterissa, laulettuna.
Aloitan sanomalla, että en ymmärrä, miksi musikaalielokuvan tekstityksen täytyy istua musiikkiin. Elokuvateatterissa ei ole sopivaa laulaa karaokea. Miksi siis riimit ja rytmit teksteissä? Seuraisin paljon mieluummin tekstityksiä, jotka tiivistävät selkeästi alkuperäisten säkeiden ajatuksen, mutta eivät sovi tavun tarkkuudella musiikkiin. Eriäviä mielipiteitä saa esittää. Ehkäpä leffatekstit voisivat myös rimmata, kunhan riimeistä ymmärtäisi alkutekstin ytimen.
Virtasen teksteistä ei ymmärrä.
En tunne kääntämistä tieteenlajina. En myöskään muista Virtasen käännöstä ulkoa – yritänhän parhaani mukaan katsoa pois, kun se häälyy lavan yllä tai ruudun alalaidassa. Mutta sen perusteella, mitä siitä on jäänyt mieleen, ja arkijärjellä arvostellen... Käännös on täysin käsittämätön, siinä ei ole sen enempää jatkumoa kuin tyylitajuakaan. Maailman suosituin musikaali on mukiloitu suomennettaessa sellaiseen muotoon, että sitä tuskin tunnistaa.
Tuntuu, kuin Virtanen ei ymmärtäisi hahmojen luonteita ollenkaan. Musikaalissa sanatarkka käännös on mahdoton, kyse on vahvasti tulkinnasta. Siksi hahmojen luonteenpiirteisiin soisi kiinnitettävän kääntäessä erityistä huomiota. Sanat muuttuvat mutta persoona jää – teatterin ystävien unelmissa. Virtasen hahmot eivät ole Victor Hugon, Alain Boublilin tai Herbert Kretzmerin hahmojen kaltaisia. Virtasen Fantine puhuu suorin sanoin neitsyytensä menettämisestä ja hurmion hetkistä. Virtasen Grantairen suurin huolenaihe on se, että hänet unohdetaan hänen kuolemansa jälkeen. Virtasen Jean Valjean komentaa Jumalaa.
Virtasen käännös ei ymmärrä myöskään teoksen perusluonnetta. Les Misérables -musikaali ottaa itsensä täysin vakavasti. Ohjaaja voi halutessaan nauraa musikaalin paatokselle hitusen, ja kyyninen katsoja saattaa pyöritellä silmiään hahmojen kaatuessa oikealla ja vasemmalla, mutta musikaali itse suhtautuu itseensä täysin vailla pilkettä silmäkulmassa. Virtasen käännös ei ymmärrä tätä. Huumoria on käytetty sopimattomissa kohdissa. Paatokselliset säkeet kääntyvät toisinaan puhtaaksi parodiaksi: "Surun sielustani löydän / tuska mieltä ahdistaa."
Virtasen suomennos ei tunnu kokonaisuudelta. Kuunnelkaa esimerkiksi Javertin soolo Tähdet. Mistä laulu kertoo? Joidenkin laulujen aikana vaikuttaa siltä, että Virtanen on kääntänyt ne säe kerrallaan, kiinnittämättä huomiota kokonaisuuteen ja kontekstiin. Monissa kohtauksissa, joissa hyödynnetään toistoa, Virtanen tarjoaa yhdelle fraasille puolen tusinaa eri käännöstä. Sanajärjestykset heittävät toisinaan villiä kuperkeikkaa.
Virtasen käyttämä sanasto ei sovi yhteen alkuperäisen sanoituksen kanssa. Les Misérablesissa käytetään usein melko yksinkertaisia sanoja. Tarina sijoittuu 1800-luvulle, joten loogista olisi, ettei suomennoksessa käytettäisi kovin uusia lainasanoja. Ajaton, yksinkertainen, selkeä kieli sopisi teokseen hyvin. Tässä esimerkki Virtaselta: "Vuosikaudet tulee samat / protestoinnit prosessiin". Sanat eivät myöskään sovi tilanteisiin, joissa hahmot ovat. Käyttäisikö kuolemaansa silmiin katsova mies termiä "hirmuinen"? Entä haaveilisiko 1800-luvun yläluokkainen mies "yhteen muuttamisesta" sydämensä valitun kanssa?
Ihmettelen suuresti, miten jättimäisin julistein mainostettua elokuvaa ei ole tekstitetty ymmärrettävästi. Tajusiko kukaan Finnkinolla edes, että useiden laulujen lyriikoita on muutettu filmiä varten? Eniten harmittaa niiden katsojien puolesta, joiden on vaikea ymmärtää laulettua englantia ja jotka eivät tunne Kurjien tarinaa. He poistunevat teatterista vielä hämmentyneempinä kuin muut Les Mis -ensikertalaiset. Onneksi kielitaitoisten ei ole pakko katsoa tekstejä, ja dvd:llä ne voi napsauttaa kokonaan pois päältä.
Ikävä kyllä kuultua suomen kieltä on täysin mahdotonta lakata ymmärtämästä, kun sen taidon on kerran oppinut. Virtasen tuotannon kruununjalokivi päästään taas kuulemaan laulettuna Tampereen Teatterin syksyllä ensi-iltansa saavassa Les Misérables-tuotannossa.
Elokuvassa alkuperäisteksti on koko ajan katsojan kuultavissa. Sen sijaan suomeksi käännetyssä teatterisovituksessa yleisön on voitava luottaa kääntäjän kykyyn tulkita tekstin kirjoittajan viesti.
En voi ymmärtää, miten Tampereen Teatteri kehtaa käyttää Virtasen käännöstä.
Kaikesta etukäteisrummutuksesta päätellen TT on puuhaamassa Les Misistään jymymenestystä. Miten on mahdollista, että teatteri ei kuitenkaan arvosta yleisöään sen vertaa, että tarjoilisi heille ymmärrettävää suomen kieltä? Kehdattaisiinko samalle yleisölle esittää tunnettu puhenäytelmä, jonka hahmojen repliikit muistuttavat alkuperäistekstiä vain etäisesti ja vääristävät heidän luonteitaan? Miten ihmeessä tällainen käännös on yhtäkkiä hyväksyttävä, kun se on sovitettu musiikkiin?
Miten Tampereen Teatteri saattaa aliarvioida katsojia näin? Miten Suomessa kehdataan jo toista kertaa esittää yleisölle suomennos, joka tekee maailman tunnetuimman musikaalin alkuperäisestä sanoituksesta huonoa pilkkaa?
Milloin tässä maassa opitaan antamaan musikaalikäännöksille niiden ansaitsema arvo?
Kuuntele Jean Valjeanin rukous
Kiitos, tiivistit koko homman. Eilen teatterissa istuessa itketti melkein pelkästä raivosta...
ReplyDeleteMun mielestä kaikista suurin floppi leffan suhteen oli se, ettei lyriikkamuutoksia oltu huomioitu käännöksessä ollenkaan. Muutenkin aika tolkuttomasta tekstistä tuli niissä kohdissa aivan päätön. Eikö kellekään tullut mieleen että esimerkiks "it's a story of those who always loved you" kääntyy aika radikaalisti eri tavalla kuin "it's a story of a one who turned from hating"..? Ilmeisesti ei.
Ihan vihaksi pistää. Les Mis on ehkä viimenen musikaali josta mä haluaisin tahattoman parodian.
"On tappavaa tää polte auringon" – kun vangit uiskentelevat satama-altaassa ja laulavat jostain ihan muusta. Niinpä.
DeleteVirtanen onnistui kääntämään samalla kertaa sekä musikaalilibreton että Victor Hugon haudassaan...
ReplyDeleteOdotin oikeen kauhulla että ovatko käyttäneet sitä Virtasen ja Drewsin librettoa ja kun näin ne ekat säkeet olin niin pahoillani niiden puolesta jotka aikoivat/jotka joutuivat tekstejä lukemaan.
ReplyDeleteOlisi muuten jännä tietää mitä mieltä olit elokuvasta muuten, suuren Les Mis tykkääjänä. Itse Les Mis fanaatikkona poin pientä kriisiä kun tunsin jääneeni mielipiteitteni kanssa yksin. Google tarjosi edes vähän lohdutusta mutta..
Elokuva-arvostelu on työn alla! En uskalla luvata tarkkoja päiviä, mutta se on luettavissa varmaan aika pian perjantain ensi-illan jälkeen...
DeleteOlimme kaverini kanssa myös ennakkoa katsomassa (kaverilleni Les Miserables oli täysin tuntematon)
ReplyDeleteHeti ensimmäisten tekstien jälkeen oli itse pakko lopettaa niiden lukeminen, oikein harmittu kaverini puolesta kun hän ei englantia kauhean hyvin osaa.. jossain vaiheessa hänkin sitten kuiskasi kesken leffaa että ompas oudot tekstit, sen verran hänkin ymmärsi että tekstin voisi itse laulaa ja sai laulut ihan omituisen kuuloisiksi.
No hyvä että oli kuitenkin jotain tekstiä, pahin harmitukseni tuli aikoinaan katsoessani Rock of ages musikaali elokuvaa kaverini kanssa, kun siinä oli kaikki laulut jätetty suomentamatta ja ainakin kaverillani meni ihan biisien sanat sitten ohi..ja samalla tavallaan juonesta iso osa meni ohi..
Itse katson nykyään lähes kaikki leffat ilman tekstiä, välillä vaan jää tuojottamaan kuinka huonosti ne on tekstitetty..
Kiitos kivasta blogista!
Hyvää tekstiä ja ihan totta tuo kirjoittamasi!
ReplyDeleteJoskin pitää huomauttaa tuohon yhteen kommenttiin, että joissakin kohdissa oli kyllä huomioitu lyriikkojen muutokset myös käännöksessä, vaikkakaan ei valitettavasti ihan kaikissa kohdissa.
Tähän on pakko vielä lisätä: kaksikko raiskasi tyylikkäästi aikoinaan myös Miss Saigonin. Vaikken itse teokselle ole koskaan lämmennytkään, niin silti käännöskukkaset väänteli vatsanpohjaa. Joko kärsi asia tai sitten tekstin rytmi. Vai mitä mieltä oot esim fraasista: "soittaa näin soolon saksofoon." Jep, mielenkiintoinen soitin tuo saksofoon..
ReplyDelete-T
Kiitos tästä kirjoituksesta. Kiitos, kiitos, kiitos. Teksti oli elokuvassa häiritsevä elementti.
ReplyDeleteSuosikkikohtani: Marius kysyy Jean Valjeanilta, saavatko he muuttaa Coseten kanssa yhteen. Ette vielä 150 vuoteen...
Suurkiitos kaikille kommenteista! :) Miss Saigonin uutta tulemista odotellessa...
ReplyDeleteMoi, linkkasin tän sun tekstin omaan blogiini, eli kiitos hyvästä tekstistä!
ReplyDeletehttp://rakkaudestamusikaaliin.blogspot.fi/2013/03/viihdyttavaa-paatosta-fiiliksia-les-mis.html
Oi, kiitoksia! :)
DeletePelko pois!
ReplyDeleteTampereen Teatterilla olemme nyt painineet Virtasen jokseenkin epäonnistuneen suomennoksen kanssa ja muutoksia ollaan tehty jo pitkin harjoituskautta. Ensi viikolla saadaan myös uusi kääntäjä kehiin, jolle esittelemme omat muutosehdotuksemme. Virtasen suomennos on toki pohjalla, koska se on paikoitellen ihan onnistunut, mutta pyrimme putsaamaan pois kaikki oudot ja ihmeelliset ymmärtämättömyydet.
T: Jonas, ensemble & Javertin understudy
Tämähän on loistava uutinen, kiitos että kerroit! Jos sieltä saadaan edes suurin osa pahimmista omituisuuksista karsittua, niin käännöksen kuunneltavuuden luulisi lähtevän aikamoiseen nousuun... Jännityksellä jään odottamaan! :)
Delete