Nyt on aika.
Aika voittaa itsensä, aika kohdata pelkonsa. Aika ottaa niskalenkki ennakkoluuloistaan ja tuhota ne.
On aika katsoa kesäteatteria.
??? |
Rakastan teatterissa käyntiä miltei enemmän kuin elämää itseään – talvella. Kautta pimeiden kuukausien käyn teatterissa likipitäen kerran viikossa. Kesällä puolestaan... olen käynyt kesäteatterissa viitisen kertaa koko tähänastisen elämäni aikana. Syy on yksinkertainen: olen ennakkoluuloinen. Mielessäni sana "kesäteatteri" yhdistyy liki automaattisesti sanapariin "kaamea puskafarssi".
Viime kesänä olin, ulkoilmateatteria välttelevästä persoonastani huolimatta, töissä kesäteatterissa. Minulle aukesi uusi maailma: tämähän voi olla katsomisen arvoista! Tai – ainakin juuri tämä näytös juuri tässä teatterissa on. En vielä vuosi sitten ollut valmis kohtaamaan mörköjäni ja kokeilemaan, päteekö havainto kautta suomalaisen kesäteatterikentän.
Tänä kesänä laiminlyönti korjataan. Minulla on missio.
Suuntaan niemeen, notkoon, metsään ja saareen nauttimaan Suomen kesän teatterista.
??? ?????? |
En ole vielä päättänyt kesäretkieni tarkkaa etappijakoa. Suuret suuntaviivat minulla kuitenkin on mielessäni: haluan mennä katsomaan niin paljon suomalaista ammattikesäteatteria kuin ehdin, ja aion kirjoittaa kaikesta näkemästäni arvostelun. Pakko nähdä -listallani on kaikki Ryhmäteatterin Liisasta Ihmemaassa Samppalinnan Mattiin ja Teppoon. (Huom. viime kesän työpaikkani jätän jääviyssyistä arvostelematta.)
Valokuvajournalismia kesäteatterikiertueeltani julkaisen uunituoreella Instagram-tililläni koko kesän ajan. Teidän ei tarvitse uskoa sanaani siitä, missä teatterissa on tuhdeimmat kärkkärit ja eniten ketsuppia kyytipoikana – kuva todistakoon. Eläköön #kesäteatterikesä2014!
Nyt urheasti tulta päin ja kohti kattamattomia katsomoita.