Kesäteatterikesä: Liisa Ihmemaassa

Huom. Näin esityksen lehdistölipulla.

Kesäteatterikierrokseni jatkuu pienellä saaristoretkellä. Torstaina vuorossa oli Ryhmäteatterin Liisa Ihmemaassa Suomenlinnan kesäteatterissa.

Ensin hyvät puolet, ja niitä kyllä on! Ryhmäteatterin tuotannossa Ihmemaa on steampunk-tyylinen, ekokatastrofin kanssa kamppaileva maailma – ja näyttää aivan upealta. Puvut ja lavasteet, tehosteet, taistelut ja temput, Jappervokista puhumattakaan... Silmänruokaa riittää. Ihmemaa istuu Hyvän omantunnon linnakkeen jo valmiiksi jännittävään miljööseen hienosti. Varsinkin puvustuspuoli lumosi minut, Niina Pasasen suunnittelemat asukokonaisuudet ovat kiehtovia ja kauniita.

Ja mikäs komeita puitteita katsellessa, kun näyttelijätkin tekevät komeaa työtä. Etenkin Anna-Riikka Rajanen Liisana on ihanan energinen tapaus. Eino Heiskanen Herttajätkänä varasti sydämeni – jos pahisten puolella on näin julman karismaattista väkeä, melkein toivoisi pimeyden voimien voittavan...

Sitten kääntöpuoli. Suomenlinnan Liisaan on ujutettu ympäristösuojelullista teemaa, mutta mielestäni ekokatastrofimeininki on päälleliimattua. Tuhon uhka ei tunnu todelliselta. On melkein kuin näytelmä itsekin toisinaan unohtaisi uhkaavan katastrofin. Kaiken kaikkiaan kertomus on aikahyppyineen melko sekava. Nyt ollaan toki Ihmemaassa, mutta siitä huolimatta kaipaisin hieman selkeämpää käsittelyä.

Suurin ongelma on kuitenkin kesto. Puolestani esityksen laulut saisi rauhassa leikata pois. Sävelmissä ei oikein ole svengiä, ja tapahtumien eteneminen pysähtyy laulujen aikana. Samoin riimittelevä dialogi, vaikka hauskalta kuulostaakin, venyy liiallisiin mittoihin. Nyt jaksoin katsoa näytelmän läpi liikoja kiemurtelematta, mutta veikkaanpa, että kymmenen vuotta sitten olisi tehnyt tiukempaa.

Hassua muuten, miten vähän lapsia loppuunmyydyssä yleisössä näkyi. No, aikuisenkin on kai hyvä silloin tällöin viedä sisäinen lapsensa teatteriin.

Lopulta! Väliajalla tarjoiltiin käristemakkaraa!

Suomenlinnan Liisassa on viehätyksensä, mutta puolen tunnin tiivistäminen tekisi siitä nautittavamman elämyksen. Suositellaan hyvillä istumalihaksilla varustetuille (yläkatsomossa istuessa penkkirivien välistä alas kurkkimista ei suositella).

Kesäteatterikiertueen kesäkuu on tätä myöten pulkassa. Avartava kokemus tähän mennessä! Ja kesähän jatkuu, seuraavat liput polttelevat jo taskunpohjalla. Ensi viikolla on vuorossa jotain, jota odotan oikein erityisellä innolla: ihkaoikea musikaali...

Esityskuva: Johannes Wilenius. Kurkkaa lisää Ryhmäteatterin Flickr-tililtä.