Kesäteatterikesäni jatkui retkellä Naantalin Emmateatteriin katsomaan Rakastajat-teatterin Suomi – hulluu touhuu! -näytöstä.
Retki oli ilotonta ajanhukkaa.
Suomi – hulluu touhuu! -esityksessä (miehityksenä Markku Toikka, Miia Nuutila, Ushma Karnani ja Konsta Tanner) lienee tarkoitus nauraa itseironisessa hengessä omille omituisuuksillemme ja tutkia huumorin varjolla suomalaisuuden syvintä ydintä. Kuten Turun Sanomien Irmeli Haapanenkin toteaa: tuntuu, että esitys imi minusta energiaa sen sijaan, että olisin saanut siitä jotain irti.
Toivo hauskasta illasta lässähtää heti alkuun, kun yleisö viedään vaivaannuttavalle maakuntakierrokselle. Mihin Lapin nunnukalailaalla ja Pohjanmaan ristuksen verellä pyritään? Eikö nämä ole kuultu jo tuhanteen kertaan? Vanhoihin vitseihin ei juuri tuoda tuoretta näkökulmaa.
Muutamia kliseitä näytöksessä, outoa kyllä, vältellään. Esimerkiksi Suomi vastaan Ruotsi -vitsejä ei lavalla lohkota. Tuulipukuja ja perkeleitä ei kuitenkaan korvata mielekkäällä materiaalilla. Osa suomalaisuuden peruspilareina esitetyistä kohtauksista on sen sijaan niin kaukaa haettuja, etten vieläkään osaa sanoa, mille yleisön pitäisi nauraa. Vitsit jäävät usein leijumaan ilmaan ilman kunnollista huipennusta – kuten kokonaisuuskin.
Esitys ei uskalla tarttua kiinni suomalaisuuden ristiriitaisiin puoliin. Rasismista tehdään hieman pilkkaa, mutta kunnon Suomi-kritiikkiä ei illan aikana kuulla. Lavalla ei puhuta myöskään ajankohtaisuuksia, ei politiikkaa eikä taloutta. Perussuomalaiset, Nato-kanta ja Nokian alamäki käydään läpi pikaisilla nyökkäyksillä. Tapio Kankaanpään ja Kaj Tannerin käsikirjoitus olisi voitu esittää tällaisenaan viisi vuotta sitten tai viiden vuoden päästä. Mikään ei sido sitä vuoteen 2014.
Esitys paketoidaan ylevällä saarnalla suomalaisuuden kauneudesta ja erinomaisuudesta. Hyvä ihme.
Show kesti, väliaikoineen kaikkineen, alle kaksi tuntia. Silti ehdin pitkästyä moneen kertaan.
 |
| Emmateatterin Facebookiin ilmestyy joka näytöksen jälkeen yhteiskuva yleisön kanssa. Bongaa innostunut bloggari. |
En järin lämmennyt kesäteatterikiertueeni ensimmäiselle etapillekaan. Ulvovan myllärin muu yleisö oli kuitenkin näkemästään innoissaan, joten uskallan suositella esitystä kesäteatterin ystäville. Naantalin Suomi-hupailussa fiilis oli sangen laimea sekä lavalla että katsomossa.
Tätä en voi suositella kenellekään.
Juliste napattu lainaan Rakastajat-teatterin nettisivuilta.
Siiri. Kiitos. Odotimme äsken viileässä illassa junaa asemalla ja luimme lämpimiksemme blogitekstisi. Nauratti.
ReplyDeleteToisaalta vähän surullista, että ei toiminut. Mutta arvostan rehellistä mielipidettä, ja hauskaa sellaista. Kaiken lisäksi osaat vielä ilmaista asiasi niin, että et ole ilkeä. Nostan hattua. Odotan innolla seuraavaa etappia.
Oi, paljon kiitoksia! :) Tänä viikonloppuna piti kiirettä, seuraava etappikin on nyt jo takanapäin – sen verran voin tunnelmista paljastaa, että toivo suomalaisen kesäteatterin suhteen ei sittenkään ole minulta vielä kokonaan kuollut...
DeleteMahtavaa, toivo elää!
DeleteNäin esityksestä katkelmia sieltä täältä kymmenen minuttin verran ja kävi kyllä mielessä, jaksaisinko katsoa samanlaista vauhtimenoa kauhean pitkään. Näyttelijöistä löytyy suosikkejani, joten todella harmi ettei juttu ihan toimi.
ReplyDeleteVoi voi, ikävää ettei se ollut hyvä. :/
ReplyDelete