Kesäteatterikesä: Orkesteri – The Everlast

Kesäteatterikiertue lähti torstaina spontaanille yllärietapille. Miksi kärsiä tuhannen asteen helteestä kotosalla, kun voi yhtä hyvin hikoilla teatterikatsomossakin? Helteisen illan huviksi valikoitui Hämeenlinnan kesäteatterin Orkesteri – The Everlast.

Silläkin uhalla, että kiertueraporttini alkavat toistaa itseään: kyllä tuli taas nähtyä hyvää kesäteatteria!

Teatterikärpänen tietää kertoa, että takahuoneen autenttiset
seinäkirjoitukset luotiin porukalla työpajassa.

The Everlast kertoo parhaat päivänsä jo vuosia sitten nähneestä bändistä, joka soittaa nykyään satunnaisia hääkeikkoja. Näytelmän tapahtumat sijoittuvat erään häähuoneiston takahuoneeseen. Ilta alkaa suhteellisen rauhallisesti, vaikka erinäiset pikkuseikat myöhästymisistä maksamattomiin palkkoihin kiristävätkin hermoja. Vaan eipä orkesteri, yleisöstä puhumattakaan, arvaa, millaisille tasoille tapahtumat hääillan aikana pääsevät eskaloitumaan...

Orkesteri – The Everlast on viiden näyttelijän esittämä tiivis kaksituntinen. Yllätyksekseni sanoisin, että Risto Korhonen Hallan roolissa oli näyttelijöistä suosikkini – tätä en Les Mis -pettymykseni jäljiltä olisi arvannut. Tällaiset yllätykset ovat aina mukavia! Moitteen sanoja minulla ei orkesterin muistakaan jäsenistä (Matti Onnismaa, Kalle Pylvänäinen ja Sauli Suonpää) juuri ole. Yhteishenki säteili voimakkaana katsomoon asti.

Marika Heiskasen esittämä Idols-tähti jäi minulle hahmoista etäisimmäksi. En tosin osaa sanoa, onko syypää käsikirjoitus, ohjaus vai esiintyminen. Ehkä on luonnollistakin, että takahuoneen tunnetiloja ulkopuolelta sekoittamaan saapuva nainen tuntuu hahmogallerian kaukaisemmalta tapaukselta.

Näytelmän tunneskaala heittelee sulavasti oikeasti herkästä täysin mielettömään. Jos olisin lopussa päästänyt tunteet pintaan, olisinko mahtanut itkeä vai nauraa ääneen..? En tiedä, mutta kummin päin tahansa, lähellä oli.

Kaiken kaikkiaan Orkesteri – The Everlast on kiertueeni tähän mennessä parhaita etappeja. Suosittelen ehdottomasti.

Tappohelteestä huolimatta kierros jatkuu vielä. Ensi viikolla menen katsomaan erästä vanhaa suosikkiani ekaa kertaa livenä. Aika jännittävää...

Kuvat: Hämeenlinnan kesäteatteri.
Psst! Osallistu arvontaan ja voita kesäteatteriliput!

Summer Theatre Summer: Much Ado About Nothing

Long time, no talk in English!

I've been busy with my tour of Finnish outdoor theatre. This text is also about the tour, but since the play I saw was in English, I'll write about it in English too. For this leg of the tour, we teamed with my friend Elina to see Shakespeare's Much Ado About Nothing performed by SEST, The Stockholm English Speaking Theatre.

It was staged at the park of the Drottningholm Royal Palace.
You know, this little cottage here.

My only Shakespearean experience before this was a Finnish puppet theatre version of The Tempest, so I did some homework beforehand. I started by reading a new Finnish translation of the play. After that, I was still worried. It's said Shakespeare's English is very difficult. So, even if I knew the story in Finnish, could I grasp what the actors are saying? I started the original English text and quit after five pages. I often read modern novels in English, but this was too much. Would I be able to understand anything, watching the play?

I was happy to find out that yes, I was! Not every word, of course, but I didn't have to struggle understanding what was going all at all. Pretty sweet, I think!

But, and I guess you are wondering... Working our way towards a better understanding of 16th century English was indeed not our top reason for seeing the play. Instead, it had all to do with that recent Finnish production of Jesus Christ Superstar. I don't know what it means, salvation-of-soul-wise, when you and your friends all have a fangirl crush on Judas... Chris Killik amazed us in JCS. So when me and Elina heard he's playing Benedick in Stockholm, we figured it's high time for a summer trip to the neighbouring capital.

It's probably needless to say, but I'll say it anyway – Killik was pretty amazing in this. (As was the whole cast, actually!) How can I describe the performance? You know the happy feeling you get when you're watching a favourite actor, and they're doing a really good job, and you're with a good friend, and it's summer and the sun is shining? That was this performance. Very very nice.

Overall, though, I was a bit surprised how much I enjoyed the play. As said, I'm not very familiar with Shakespeare, and I found the production of The Tempest I saw boring. So, I was glad to find out this play was actually pretty funny. The character of Claudio is horrible, though. He doesn't deserve his happy ending. I'm still angry about that.

We're adorable, though.

Much Ado About Nothing is by far the most sophisticated my summer theatre tour has been so far. Sitting in the sun outside a grand royal palace, watching Shakespeare? Definitely a lovely, memorable theatre trip!

Kesäteatterikesä: I Love You, You're Perfect, Now Change

Kesäteatterikesän musikaalinen viikonloppu jatkuu. Skärgårdsteaternin I Love You, You're Perfect, Now Change kiertää satamia musikaalin ja rakkauden merkeissä. Kesäkiertueet kohtasivat toisensa perjantaina Paraisilla...

Anna Victoria Eriksson ja Peter Ahlqvist
romanttisissa tunnelmissa.

I Love You, You're Perfect, Now Change koostuu paristakymmenestä toisistaan irrallisesta kohtauksesta, joita yhdistää yksi teema: parisuhteet ja niiden hankaluus.

Musikaalia on esitetty 2000-luvun alkupuolella Helsingin kaupunginteatterissa ja Åbo Svenska Teaterissa. Yllättävää, ettei tätä tehdä pienille näyttämöille enempää – tämä on nimittäin hauska. Musikaalit ovat harvoin mitään kuoliaaksinaurattajia, mutta nyt pärskähtelin iloisesti kerran jos toisenkin. Enkä suinkaan ollut yleisön ainoa, jota nauratti.

Vaikka en teoksen teemoihin juuri samaistukaan, esitettiin tilanteet niin hupaisasti, että viihdyin hyvin. Etenkin kohtaus, jossa Kris Gummeruksen esittämä, yksinäisyyden johdosta murhaamaan sortunut elinkautisvanki (numero 25601!) toimii sinkkuryhmän kokouksessa kovaotteisena amorina, huvitti minua. Myös lopun vanhukset deittailemassa hautajaisissa -huumori vetosi.

Neljän hengen miehitys (Peter Ahlqvist, Anna Victoria Eriksson, Daniela Fogelholm, Kris Gummerus) on kokonaisuudessaan hauska, mutta laulullisesti hieman epätasainen. Eriksson erottuu porukan ehdottomasti parhaana laulajana. Pianistin ja viulistin säestämä musiikki on kyllä kaunista, vaikka esiintyjien ääniala tuntuukin toisinaan olevan hieman koetuksella.

Avioelämää puiva toinen näytös tuntui asteen verran liian pitkältä, penkkinsä epämukavuuden ehti loppupuolella jo sisäistää. Kaiken kaikkiaan yllätyin kuitenkin tämän musikaalin suhteen iloisesti. Teeman perusteella odotin jotain paljon ällösiirappisempaa.

Kuten tunnettua, olen ruotsinkielisten musikaalien suuri ystävä. Tästä huolimatta kielitaitoni on vielä hieman rakenteilla. Vaan ei hätää – ainakin tässä esityksessä pysyin, paikka paikoin hieman puutteellisesta ymmärryksestä huolimatta, täysillä mukana. Uskallan siis suositella näytöstä muillekin suomenkielisille, jos kesäretki tai veneilyreitti vain sattuu osumaan yksiin kiertuepaikkakuntien kanssa.

Daniela Fogelholm ja Kris Gummerus.

Mutta mistä tällainen kiire blogin päivittämiselle, kaksi arvostelua yhden illan aikana? Suuntaan seuraavaksi kiertueeni ulkomaan-etapille, eikä lento huomenaamulla odota... Palaamisiin siis parin viikon päästä. Silloin on luvassa hieman englanninkielisiä kesäteatteritunnelmia!

Kuvat lainassa Skärgårdsteaternin kuvapankista.

Kesäteatterikesä: Matti ja Teppo – The Turku Brothers

Huom. Näin esityksen lehdistölipulla.

Kun muistelen kesäteatteriennakkoluulojani ajalta ennen kiertuettani, vastaa Samppalinnan Kesäteatterin Matti ja Teppo – The Turku Brothers -musikaalin sisältö niitä täydelleen. Iskelmähittejä jukebox-musikaalissa, henkilö ajaa polkupyörällä, lavalle ajetaan myös autolla, vitseissä viljellään maakuntahuumoria...

Tällä kertaa jälkimaku on kuitenkin erilainen kuin niin ikään ennakkoluulojani vahvistaneen Ulvovan myllärin jälkeen. Onnistuin nimittäin, ja melko vaivattomasti, sujahtamaan mukaan Matin ja Tepon tunnelmiin. Nauroin vitseille muun yleisön mukana. Nautin musiikista. Olin fiiliksissä.

Miten ihmeessä tässä nyt näin pääsi käymään?

Jake ja Elwood..?

Matti ja Teppo -musikaali ammentaa aineksia sekä Suomen Turusta että elokuvista tuttujen Chicagon Blues-veljesten tarinasta. Heikki Sankarin käsikirjoituksen Matilla ja Tepolla (Sami Hintsanen ja Petja Lähde) ei ole tosielämän veljesten kanssa tekemistä juuri yhteisiä etunimiä enempää. Enemmän kyse on turkulaisessa hengessä toteutetusta mitä jos -musiikkiseikkailusta. Meno äityykin etenkin väliajan jälkeen tapahtuvan Blues Brothers -fuusion jälkeen sekavaksi. Tärkeää ei ole niinkään tolkukas tarinan kaari kuin yleinen hyvä meininki. (Vaan kyllä oikeat Matti ja Teppo tästä niin mielensä pahoittivat.)

Kesäteatterin perinteiden hengessä Matti ja Teppo -musikaali on enimmäkseen hupilinjalla. En vielä, kahden opiskeluvuoden jälkeen, ole tarpeeksi turkulainen ymmärtääkseni kaikkea musikaalin Turku-huumoria. Ehkä parempi niin. Vitseistä osa osuu maaliinsa ja muutamat enimmäkseen vaivaannuttavat. Kokonaisfiilis on silti yllättävän positiivinen.

Musiikkipuolella Jussi Vahvaselän sovitukset ovat – jälleen kerran – loistavia. Miten Matin ja Tepon tuotanto ja Blues Brothersista tutut blues-sävelmät voivatkaan sopia samaan teokseen näin hyvin? Paperilla tolkuttomalta vaikuttava musiikkityylien yhdistelmä on lavalla liki saumaton kokonaisuus. Aikamoista!

Koko ensemble vetää osansa reippaalla meiningillä. Isot aplodit etenkin Severi Saariselle, joka nähdään muutamassakin eri roolissa. Saarisen jokainen minuutti lavalla on täynnä aseistariisuvaa, auringonpaisteista energiaa. Erityismaininta myös Mikael Haavistolle mainiosta levy-yhtiöpomon roolista. Naureskelin vielä kotimatkallakin.

Tähän malliin esitetään iskelmää Suomen Turussa!
Keskellä Severi Saarinen Miken roolissa.

Jos joku yrittäisi talvella tehdä sisätiloihin mitään tännepäinkään, avautuisin tässä blogissa suomalaisen musikaalikentän rappiotilasta kaikilla osaamillani kielillä vielä puoli vuotta viimeisen esityksen jälkeen. Mutta kesäisenä pläjäyksenä, aurinkoisessa säässä, ystävien kanssa rennoilla fiiliksillä nautittuna The Turku Brothers toimii. Tavallaan tämä teatterielämys oli juuri sitä, mitä odotinkin sen olevan. Tavallaan se myös onnistui ylittämään odotukseni.

Kannatti käydä.

Kuvat: Harri Hinkka, Robert Seger
Muista osallistua kesäteatterikiertueen viralliseen arvontaan!

Kesäteatterikesä: Arvonta!

Kesäteatterikiertueeni heinäkuu starttaa viikonloppuna musikaalisissa merkeissä, mutta sitä ennen jotain ihan muuta. Nyt polkaistaan käyntiin Some Superfluous Opinions -blogin historian ensimmäinen arvonta!

Kesäteatterikesän teema-arvonta järjestetään yhteistyössä Nurmijärven Kivi-juhlien kanssa. Kivi-juhlat on Suomen vanhin (tänä vuonna komeat 61 vuotta) yhtäjaksoisesti harrastaja- ja talkoovoimin toteutettu kesäteatteritapahtuma. Kisan palkintona on kahden hengen lahjakortti juhlille. Kortti käy mihin tahansa juhlien näytökseen välillä 12.–24.8.

Vaan mitäpä voittaja pääsee katsomaan? Tämän kesän Kivi-juhlilla esitetään jo viime vuodelta tuttu, kansalliskirjailijan omaa elämää ja merkitystä luotaava Aleksis Kivi -musiikkinäytelmä. Henkilökohtaista kokemusta minulla ei tästä showsta ole, mutta ainakin Hesari kehui kyseessä olevan kesäteatteriesityksen parhaimmillaan!

Osallistu arvontaan vastaamalla tämän päivityksen kommenteissa seuraavaan kysymykseen: mikä on paras kesäinen teatterikokemuksesi?

Voittaja arvotaan elokuun ensimmäisenä päivänä. Huolehdithan vastatessasi, ettei kommenttisi ole täysin anonyymi. Onnellinen voittaja olisi mukava saada sähköpostitse kiinni arvonnan ratkettua...

Onnea matkaan!

Kuva: Asta Karell. Kurkista muuten Youtubesta katkelmia näytelmästä!