Kesäteatterikesä: Ella ja presidentti

Kesäteatterikiertue palasi alkuviikosta Turkuun – ja lapsuuteen. Olin (ja olen yhä) Timo Parvelan Ella-kirjojen suuri fani, joten miten olisin voinut jättää väliin Turun kesäteatterin Ella ja presidentti -näytelmän?

Noh...

Ella ja presidentti turboahtaa puolentoista tunnin näytelmään parhaat palat noin kuudesta kirjasta. Juonen suuri kaari on lainattu kirjasta Ella ja Sampan urotyöt, mutta mukana on otteita ainakin 90-luvun puolella ilmestyneistä Ellasta teatterissa ja Ellasta yökoulussa sekä taatusti myös kirjasarjan uudemmista, minulle vieraista osista. Lyhyttä lastenkirjaa pitää varmasti näyttämöä varten laajentaa, mutta kohtaukset eivät oikein muodosta mielekästä kokonaisuutta. Jännite puuttuu.

Hahmot tuottivat vanhalle fanille osittain pettymyksen. Jukka Leistin opettajassa en nähnyt lapsuuteni lempikirjoista tuttua hermoromahduksen partaalla kiikkuvaa kuivan huumorin mestaria, eikä koulun muukaan henkilökunta vedonnut huumorintajuuni. Sen sijaan Antton Kainulaisen Pukari kohtasi mielikuvani, ja myös Tuula Väänänen Ellana ja Emmi Kaislakari Hannana toimivat. Pidin Jarkko Kallionpään presidentistäkin, vaikka näytelmässä valtionpäämiehen vierailuun valmistautuminen uhkasikin välillä unohtua muun sählingin alle.

Vaan mitäpä tällaisella täysi-ikäisyyden jo monta vuotta sitten saavuttaneella kävyllä on sanottavaa lastennäytelmästä? Ainakin se havainto, että viime kesän mainioon Risto Räppääjään verrattuna (tarkastakaa, kuka esitti Ristoa, ja ehkä ymmärrätte minun ja ystäväni motivaation) tämä lapsiyleisö ei nauranut yhtä iloisesti eikä keskittynyt lainkaan yhtä tarkkaavaisesti. Nappulaliiga oli läpi esityksen sangen levotonta. Toivottavasti kyse oli vain kollektiivisesta huonosta päivästä.

Näytelmän jälkeen suuntasin kirjahyllylleni ja lukaisin läpi muutaman Ellan. Kyse ei ole siitä, että aika olisi kullannut muistoni itse kirjoista – ne naurattivat yhä ääneen. Mielestäni Parvelan Ella Lapissa on täydellinen teos ja eräs kaikkien aikojen lempikirjoistani. Ehkä odotukseni näytelmän suhteen olivatkin liian korkealla tai yksinkertaisesti liian erilaiset ohjaajan visioon verrattuna. Tai ehkäpä mielikuvani hahmoista ovat liian syvälle kiveen hakattuja erilaisten tulkintojen sulattamiseksi?

Kesä ei ole vielä lopussa, mutta ensimmäiset syksyä ennakoivat näytäntökauden avajaiset alkavat uhkaavasti lähestyä... Niinpä kesäteatterikierros taitaa nyt olla viime silausta vailla valmis. Grande finalena katsotaan kesän suosikkiteos uudempaan kertaan ja kerrataan kiertueen opit.

Kuvat: Mikko Vihervaara