Kyllä, hyvät ihmiset. Niin se on. Olen vapautunut ennakkoluuloistani. Kesäteatterikiertueeni kattoi yhdeksän teatterikappaleen kuohkean viipaleen kesän satojen ensi-iltojen kakusta. Näistä yhdeksästä suurin suosikkini oli Matti ja Teppo -musikaali.
 |
| Tämä teos tässä. |
Suomessa esitettiin ja esitetään tänä kesänä liki kolmesataa kesäteatteriesitystä. Tästä valtavasta määrästä yhdeksän (joista yksi oli vieläpä ruotsalainen tuotanto) on tietenkin vain surkea pintaraapaisu. Ensi kesänä voisinkin hyllyttää haaveet kesätyöstä ja hakea sen sijaan apurahaa kiertääkseni teattereita kolme kuukautta putkeen!
Tämänkesäinen kiertueeni oli nimittäin yllättävän positiivinen elämys. Lähdin matkaan huonoa kesäteatteria -ennakkoluuloilla, ja toki törmäsinkin muutamaan pettymykseen. Valtaosa näkemistäni teoksista oli kuitenkin mieleeni. Tietysti tähän vaikuttaa se, että käytin rajallisen aikani mieluummin edes potentiaalisesti kiinnostavien kuin täysin kammottavalta kuulostavien näytelmien katsomiseen. Olen silti yllättynyt kiertueen onnistumisprosentista.
Näin monta teosta, jotka voisivat pyöriä ihan yhtä hyvin neljän seinän sisällä. Muutamat näytelmät tuntuivat kuitenkin alleviivaavan kesäisiltä. Sekä Keski-Uudenmaan teatterin Ulvova mylläri, Emmateatterin Suomi – hulluu touhuu! että Samppalinnan kesäteatterin Matti ja Teppo – The Turku Brothers vahvistivat kesäteatteriennakkoluulojani. Pontikkapannu, paljasta pintaa, huonoa maakuntahuumoria, takaa-ajokohtaus ja reipasta iskelmää. Ulvova mylläri oli kaikesta näkemästäni ehkäpä ultimaattisin kesäteatterikokemus. Miten yksi näytelmä voikin kohdata kaikki ennakkoluulot niin täydellisesti?
Tänä kesänä olen nähnyt, että kesäteatteri voi olla älykästä (ja silti samaan aikaan hauskaa). Niinpä minun on vaikea uskoa, että kolmenkymmenen vuoden päästä Ulvovalle myllärille olisi vielä kysyntää. Tai oikeammin sanottuna en haluaisi uskoa sitä. Kukaan omanikäisistä tutuistani ole maaseutu-kännikohtaus-ja-kohellus-tyyppisen kesäteatterin fani. Niinpä olisi karmiva ajatus, että alkaisimme keski-ikäistyessämme yllättäen vaatia kesäteatteriltamme peppua ja pontikkaa. Robin-musikaali Matin ja Tepon malliin vuonna 2044 saattaisi tosin olla hauska.
Niin, mitä siihen kesän parhaaseen Mattiin ja Teppoon tulee... Kuten arvostelussani totesin, jos joku yrittäisi mitään tännepäinkään talvella, en antaisi teatterille ikinä anteeksi. Aivan älytöntä settiä. Ja silti! Aivot menivät ensiminuuteilta täysillä narikkaan ja unohtuivat sinne vielä toiseksi katselukerraksi. Näkökulma muuttui – kesällä ei ehkä tarvitsekaan olla vakava musikaaliekspertti, joka osaa perustella jukebox-musikaalien haitallisen vaikutuksen genrelle kolmella lauseella vaikka unissaan? Jos vain pitäisi hauskaa.
Ehkäpä jotkut ajattelevat puskafarsseista samalla tavalla. Kesällä saa luvan kanssa nauraa viina- ja naimavitseille, joille tulisi talvisissa teatterisaleissa mieluummin kohotella paheksuvia kulmakarvoja?
Matissa ja Tepossa tiivistyivät minulle tämän kesän parhaat teatteritunnelmat. Rakkaita ystäviä teatteriseurana, jäätelöä ennen esitystä ja herkkuja väliajalla, kourallinen suosikkinäyttelijöitä lavalla, Blues Brothers -biisejä pöljillä Turku-lyriikoilla (heikkouksiani: Blues Brothers, Turku), auringonpaistetta ja eräs niin mainio vitsi, että seuraava kaksiminuuttinen meni täysin ohi hysteeristä naurua pidätellessä.
Peukut siis pystyyn kaikille siellä Samppalinnan suunnassa – ja myös jokaiselle Suomen sadoista kesäteattereista. Ihanaa, että meillä on Suomen kesässä näin paljon teatteria nähtävänä!
Kuva: Robert Seger.
--- olisi karmiva ajatus, että alkaisimme keski-ikäistyessämme yllättäen vaatia kesäteatteriltamme peppua ja pontikkaa.
ReplyDeleteOlisi. Kaikin puolin kiinnostava postaus, mutta tämä virke summasi minulle koko ihmiselämän kauheuden.