Huom. Näin esityksen lehdistölipulla.
Tampereen Työväen Teatterin Vanhan naisen vierailu on näytelmä, jota on ehdottomasti kiinnostavin katsoa, jollei tiedä sen juonta etukäteen. Tarinaa tuntemattomille avaan siis vain seuraavan verran:
Vanhan naisen vierailussa vararikon partaalla kituva Güllenin pikkukaupunki saa houkuttelevan tarjouksen. Güllenistä kotoisin oleva miljardööri, jonka visiitistä näytelmä on saanut nimensä, palaa synnyinkaupunkiinsa. Hän lupaa lahjoittaa kituvalle kaupungille kokonaisen miljardin. Yhdellä ehdolla – hänen puoli vuosisataa sitten kokemansa vääryys tulee hyvittää.
Varakkaan vieraan sanelema erikoinen ehto kauhistuttaa ensin kaupunkilaisia, mutta kun toisessa vaakakupissa painaa miljardi, alkaa monen kunnon kansalaisen moraali rakoilla... Ovatko kaupunkilaiset valmiita luopumaan periaatteistaan maallisen mammonan vuoksi?
Tapahtumat eskaloituvat Tampereen Työväen Teatterissa tyylillä. Tuire Salenius on kylmäävän kiehtova pääroolissa Claire Zachanassianina, ja pidin myös Ilkka Koivulasta tämän tiukkaan paikkaan joutuvana nuoruudenrakastettuna.
Näytelmän tunnelma on toisaalta kammottava mutta omalla tavallaan myös mukaansatempaava. Alun kepeä, osittain mukahauskakin tunnelma lipsahtaa nopsaan hyytäväksi, mutta toisaalta pikimusta huumori pilkahtelee mukana loppuun asti.
Vanhan naisen vierailu esittelee kieroutuneen tarjouksen ja sen vaikutukset. Tarjolla on synkän huumorin ohella vääntynyttä yhteiskuntakritiikkiä, jännitystä ja ripaus kauhuakin. Näytelmä on kirjoitettu 1956, mutta se istuu nykyhetkeen pelottavan hyvin. Lavalla asetetaan vastakkain raha ja moraali. Ei ehkä niin kaukaa haettua kuin alkuun voisi kuvitella.
Uskallan suositella.
Kuvat: Kari Sunnari.
Mutta miksi päätin nähdä Vanhan naisen vierailun? Tämä teksti kertoo.
Lue myös Lauran arvostelu näytelmän musikaaliversiosta (sisältää enemmän spoilereita kuin tämä teksti).
Ihailu, hämmästely, kylmäävä pelko, mitä näitä nyt on... Kiitos. ;)
ReplyDelete