Näin esityksen lehdistölipulla.
Tietoni ja kokemukseni revyystä viihteen lajina ovat hatarat. En siis tiennyt, mitä Uuden Iloisen Teatterin Kivaa ja korkealta! -revyyltä oikeastaan odottaa. Lauluja, tanssia, sketsejä ja hyvää mieltä?
Kolme ensimmäistä ainakin toteutuivat.
Reija Wäreen ohjaamassa kevätrevyyssä lavalla nähdään Niina Koponen, Vanessa Kurri, Jussi Lampi, Marjatta Leppänen, Kalle Lähde, Hanna Rajantie, Mikko Rantaniva, Sari Siikander, Minttu Sinkkonen, Sonja Sorvola ja Puntti Valtonen, koko joukko Jean S.:n soittamien sävelten säestyksellä.
Esityksen alku ei ole ollenkaan huono, vaikka alkulaulun ylitsevuotava olemme palanneet Linnanmäen Peacockiin, jippii ja hurraa -henki yleisön ensikertalaista vähän hämmentääkin. Uudesta luonto-ohjelmasta kertovan ensimmäisen sketsin loppuhuipennuksessa, jossa Aku Hirviniemi heittää valkoselkätikkaa Duudsonit-Jarpin paljaaseen takapuoleen, on mielestäni hyppysellinen lupaavaa, absurdin hölmöilevää henkeä. Odotin, että suunta olisi tästä ylöspäin ja meno kävisi yhä hassummaksi – mutta lentoon ei lähdetty.
Revyyn kohtausten aiheet ovat lievän ajankohtaisia, mutta selkeää teemaa iltamalla ei ole. Joukkoon mahtuu muutamia helmiä, mutta useimmissa sketseissä lopullinen punchline jää uupumaan. Vitsit polkevat tasaista, kohtuuhauskaa tasoa pari minuuttia ja loppunousun sijaan vain loppuvat. Läpi käydään kyllä niin Cheek, Sibbe kuin Veskukin, mutta mitään suurensuuria oivalluksia ei sketseissä kuulla.
Musiikkiosuuksista en saanut kiinni sen paremmin. Parhaimmillaan svengaavaa, keskimäärin kädenlämpöistä. Miesensemblen a cappella -esitys Elämältä kaiken sain on minulle illan ainoa musiikkinumero, joka lunastaa olemassaolonsa puhtaasti musikaalisilla meriiteillään. Ei voi mitään, herrakuorojen esittämä säestyksetön laulu on heikkoja kohtiani...
Musiikki-ilotteluksi tituleeratun esityksen ensisijainen tarkoitus on varmasti viihdyttää, ei ottaa kantaa tai muutenkaan rähistä. Itse olisin kuitenkin todella viihtyäkseni kaivannut revyyltä terävämpiä hampaita – yhtenäisempää teemaa, ajankohtaisempaa otetta tai purevampia heittoja. Revyy ei missään vaiheessa uskalla vetää mitään överiksi, vaan pysyy turvallisella ja tasaisella mukavuusalueella. Ehkäpä kunnon ylikierrokset voisivat nostaa huumorinkin uusiin korkeuksiin?
Kivaa ja korkealta! -revyy ei ole suorastaan tylsä vaan ei oikein kiinnostavakaan. Mitäänsanomaton. Ehkä mukava irtiotto arjesta joillekuille, mutta itse nautin eskapismini mieluiten muissa muodoissa.
Kuvat: Mirkku Merimaa
Meilläkin mentiin tänne aika takki auki kun ei näitä UIT:n vetoja ole tullut aiemmin katsottua. Alku vaikutti ihan lupaavalta ja kanssayleisö nauroi paljon, mutta me oltiin vähän pihalla. Kun odotuksia ei kuitenkaan ollut, oli kokemus sinänsä positiivinen. A cappellasta tykkäsin minäkin!
ReplyDelete