70-luvun Yhdysvalloissa kaivattiin kovasti takaisin 50-luvulle. Aikansa nostalgiabuumista syntyivät niin Onnen päivät -tv-sarja kuin Grease-musikaalikin. Kellohameet heilahtelevat, kovat jätkät nostavat nahkatakin kaulukset pystyyn, nuori rakkaus roihuaa ja pirtelö virtaa burgeribaarissa. Rasvaa tukkaan ja koneeseen.
Samppalinnan kesäteatterin tämän kesän show, Onnen päivät -musikaali, tekee kaiken minkä Greasekin – mutta monta kertaa laimeammin.
Onnen päivät -sarjasta viriteltiin musikaali vuonna 2007. Sarjan luojan Garry Marshallin kynäilemä ja Paul Williamsin säveltämä ja sanoittama nostalgiapläjäys sai ensi-iltansa Yhdysvaltain Connecticutissa. Samppalinnassa nähdään musikaalin Pohjoismaiden kantaesitys.
En ihmettele, ettei tämä teos ole raivannut tietään Broadwaylle. Harvoin näkee musikaaleja, joissa tapahtuu näin suurella touhulla näin mahdottoman vähän.
Musikaalin tarinassa pikkukaupungin asukkaat yrittävät pelastaa rakkaan kulmakuppilansa purku-uhan alta ja kaupungin kova kolli Fonzie kipuilee aikuistumisen/heikkouden myöntämisen/huonon polven kanssa. Välissä tanssitaan, painitaan ja jutellaan siitä, miten vaikeaa tytöille on puhua.
Lyhyesti sanottuna: ennalta-arvattavaa ja tylsää.
Kuten Tankki täyteen -esityksen kanssa, tietoni näytöksen pohjalla olevasta tv-sarjasta ovat nytkin olemattomat. Mutta siinä missä Tankkia jaksoi täyttää noviisikin, nyt minusta tuntui, että vain Fonzien vanhat tutut saavat tästä jotain irti. Jos hekään? (Tallen arvio antaa tähän yhden näkökulman.)
Onnen päivien yhtäläisyydet Greaseen ovat ilmeiset. Molemmat musikaalit sijoittuvat unelmien 50-luvulle, fantasiamaailmaan jossa kaikki on nykyhetkeä paremmin. Jengin johtaja pöyhkeilee nahkarotsissaan, tapahtumapaikkoina ovat limubaari, autokorjaamo ja tanssikilpailu. On-again-off-again-romanssit päättyvät lopulta hyvin ja high schoolista valmistuva pikkukaupungin nuoriso juhlii viimeistä kesäänsä yhdessä.
Erona on musiikki. Greasen hötöisen juonen pelastavat musikaalimaailman menevimmät kappaleet. Onnen päiviä ei pelasta mikään, sillä biisit kuulostavat kaikki samalta. Mukavaa taustamusiikkia ehkä, mutta You're the One I Want -tyyppistä hittiä täältä on turha hakea.
Tanssikohtauksissa on sentään vauhtia ja esiintyjissä talenttia. Kaiken kaikkiaan näyttelijät tekevät hyvää työtä. 50-vuotias Heikki Hela on kyllä mielestäni liian vanha Fonzien rooliin, mutta Kaisa Mattila on söötti Pinky-heilana. Ami Aspelundin Marion-rouva hurmaa, vaikka rooli jääkin liian runsaan hahmogallerian vilinässä tyngäksi.
Peukut pystyyn myös Matti Leinolle ja Anssi Valikaiselle. Kaksikko nähdään vaihtelevissa rooleissa meksikolaisista painijaveljeksistä mielikuvitus-Elvikseen ja James Deaniin. Molemmat ilahduttavat hyväntuulisella esiintymisellään. Leinon pikaisesti tulkitsema kovis ÄITTI-tatuointeineen naurattaa yhä.
Onnen päivät -tv-sarja syntyi oman aikansa nostalgiasta. Musikaali on peräti kaksinkertaisen nostalgian tulos: 2000-luvun kaipuu 70-luvulle, jolloin kaivattiin 50-lukua. Musikaalin menneisyydessä rypeminen suorastaan ärsyttää. "Todelliset onnen päivät ovat muistoissa", toteavat nuoret roolihenkilöt. Takana loistava tulevaisuus? Älkää viitsikö.
Näin lahjakkaalla ensemblellä olisi saatu aikaan vaikka mitä. Sääli tekstiä. Harmi, ettei Samppalinnan kesäteatteri valinnut vaikka sitten Greasea – sama nostalgia-arvo, oikeasti viihdyttävä musikaali.
Kuvat: Robert Seger
Vielä ehtii, nimittäin osallistua Kesäteatterikesän 2015 arpajaisiin.
Itse suuntaan seuraavaksi Tanskaan. Palaamisiin teatterin merkeissä heinäkuussa!
Kesäteatterivinkki:
ReplyDeleteNurmijärven Kivi-juhlilla käynnistyy jo 63. kesäteatterikausi tämän viikon perjantaina. Vuorossa on Nummisuutarit (ohjaus Atro Kahiluoto), ja erään pitkään mukana olleen harrastajanäyttelijän sanoin "nyt vasta tajusin, että Nummisuutarithan on ihan oikeasti komedia!" Nyt olisi aika mediassakin nostaa Aleksis Kiveä näkyviin tässä valossa - puistetaan pölyt kirjoista ja näytetään, että Kivi ja Kiven tekstit ovat ajattomia. Kivi on Suomen Shakespeare. Lisätietoa ja yhteystietoja löytyy nettisivuilta: www.kivijuhlat.fi. Esityksiä on sekä kesä-heinäkuun vaihteessa että elokuussa.