Monille kesäteatteri on automaattinen kesäperinne. Itse kuulun eri leiriin. Ennen Kesäteatterikesä 2014 -tempaustani olin nähnyt vain neljä kesäteatteriesitystä: musikaalin, kaksi koko perheelle suunnattua seikkailua ja Molièren klassikkotekstin. Nyt, kahden kesän aktiivisen kesäteatterikruisailun jälkeen, näkemieni teosten määrä lasketaan kymmenissä. Olen ihastunut, vihastunut ja vilustunut kesäisissä katsomoissa.
Mitä jäi käteen?
Ensimmäinen kesäteatterikierrokseni syntyi puolivahingossa – myönnettäköön ruma totuus tässä kaikkien edessä, halusta nähdä Matti ja Teppo -musikaali maksamatta siitä.
Toisessa vaakakupissa painoi musikaalissa esiintynyt lempinäyttelijäni, toisessa vastentahtoisuus maksaa pääsystä kaikkien aikojen typerimpään kesäteatterihölmöilyyn. Ilmainen lehdistölippu tuntui hyvältä kompromissilta, mutta miten ihmeessä perustella iskelmämusikaalin arvosteleminen blogissani... Siinäpä jalot ja ylevät lähtökohtani! Kieroilun ympärille kehittyi sentään äkkiä kunnianhimoisempi tavoite, kesäkierros itselleni vieraan lajityypin maailmassa.
Tämän vuoden kesäteatterikesä on pohjimmiltaan koulutyö. Opiskelen journalismia, ja opintosuunnitelmaani on sisällytetty mahdollisuus omien projektien toteuttamiseen. Sain tilaisuuden tehdä teatteriblogini kesäsarjasta projektin. Toivottavasti sarja on ollut mukavaa luettavaa. Itse olen ainakin matkan varrella oppinut muutamia asioita sekä teatterista että siitä kirjoittamisesta.
Olen havainnut esimerkiksi seuraavaa: kesäteatteria on kahta lajia. On esityksiä, jotka voisivat pyöriä myös sisällä, ja esityksiä, jotka ovat leimallisesti kesäteatteria ja vaativat näyttämökseen ulkotilan. Yleisesti ottaen jälkimmäinen kategoria ei ole makuuni. Nostalgiassa rypevät maalaiskomediat ja laimeat farssit eivät ole minua varten.
En tietenkään tarkoita sanoa, että kaikki kesäteatteri on huonoa. Kesäteatterikierrokseni ovat tutustuttaneet minut muutamiin todellisiin helmiin.
Tänä vuonna ihastuin erityisesti Turun Kesäteatterin Aarresaareen. Kesäseikkailuni aloittanut Samppalinnan Kesäteatterin Matti ja Teppo -musikaali puolestaan osoittautui viime kesän parhaaksi elämykseksi. Voin ylpeänä kertoa kustantaneeni itseni katsomoon toisenkin kerran, ja olen tänä kesänä muistellut esitystä lämmöllä. Matti ja Teppo oli lajityypin parodiana vieläpä nimenomaan vierastamaani, vain ulkotiloihin sopivaa kesäteatteria.
Mutta keskimäärin niin kutsuttu perinteinen kesäteatteri ei ole minua varten. Jos saan valita, en halua katsoa sketsikimaraa, en jukebox-musikaalia, en vanhempieni sukupolvelle suunnattua nostalgiapurkausta. Monet näkemäni esitykset ovat kyllä olleet mukavia ja viihdyttäviä, mutta silti kovin nopeasti unohtuvaa lajia.
Vähän kuin avaisi television vain katsoakseen aikansa kuluksi jotakin. Ajattelen useita kesäteatteriesityksiä välinpitämättömyydellä, jollaisella en koskaan muistele esimerkiksi talvisia musikaalikokemuksiani. Huonokin musikaali jättää minuun jäljen. Kädenlämpöinen kesäteatteri haihtuu iholtani ja katoaa.
En väitä edustavani ainoaa oikeaa mielipidettä. Niin sanotulla perinteisellä kesäteatterilla on ystävänsä, minkä katsojaluvut todistavat. Mutta väitän edustavani ikäisteni keskuudessa kohtuullisen yleisiä tunnelmia. Päätelköön kukin kesäteatterin tulevaisuudesta tämän pohjalta mitä päättelee – omat päätelmäni esitin jo viime vuonna.
Välillä on hyvä astua mukavuusalueensa ulkopuolelle, niin katsojana kuin bloggarinakin. En kuitenkaan halua täysin kyllästyttää itseäni suomalaiseen kesäkulttuuriin. Ensi kesänä aion siis poimia rusinat pullasta ja katsoa kaiken saavutettavissa olevan ammattikesäteatterin sijaan vain esitykset, jotka todella haluan nähdä. Muu saa jäädä.
Ja tulevia kesiä odotellessa sukellan jännittävään musikaalisyksyyn. Kummituksen luola, rouva Armfeldtin kartano ja tohtori Jekyllin laboratorio, täältä tullaan...
Lue kaikki oppituntini suomalaisesta (ja vähän ruotsalaisestakin) kesäteatterista:
Kesäteatterikesä 2014
Kesäteatterikesä 2015
Hatunnosto Pilkkuun asti -blogin Isalle bingoinspiraatiosta!
Hieno bingo ja ilokseni voin todeta, että en saanut sitä tänä(kään) kesänä täyteen. Tavallaan voisi sanoa, että tavoite saavutettu, mutta lähinnä kävin katsomassa lastenkesäteatteria joten.. Kesäteatterikesä on ollut ilahduttavaa luettavaa, kiitos!
ReplyDelete(ja niin, liityn samaan koulukuntaan. "Ulkoilmaesitykset" eivät lähtökohtaisesti ole niitä, joita muistelen haikeasti ja lämmöllä.)
Eiköhän tämän bingon tosiaan voita se, joka ei bingoa pääse huutamaan... Paljon kiitoksia kehuista ja kommenteista! :)
Delete