Pyysin ammattikääntäjän kertomaan.
Kääntäjä Marika Hakola valmistui Tampereen yliopistosta vuonna 2007 pääaineenaan saksan kääntäminen. Hänen gradunsa käsitteli intertekstuaalisuuden kääntämistä Tanz der Vampire -musikaalin libretossa. Kun Tanz der Vampire sai Pohjoismaiden ensi-iltansa Seinäjoen kaupunginteatterissa vuonna 2011, vastasi Hakola musikaalin suomennoksesta.
Hakola on työskennellyt projektipäällikkönä käännöstoimistossa ja toimii tällä hetkellä yliopisto-opettajana Helsingin yliopiston nykykielten laitoksella, jossa hän suorittaa jatko-opintojaan. Hän on myös suomentanut Eclipsis ry:n järjestämiin musikaalikonsertteihin kappaleita useista eri musikaaleista.
Musiikkiteatteri on ollut Hakolan rakas harrastus lapsuudesta asti.
”Olin kahdeksanvuotias, kun näin ensimmäisen musiikkiteatteriesitykseni, Mustalaisruhtinatar-operetin Porin Teatterissa. Laulujen kääntämiseen kiinnitin ensimmäisen kerran huomiota teininä Disneyn elokuvia katsellessani”, hän kertoo.
Hakola tutustui Jim Steinmanin säveltämään, Michael Kunzen käsikirjoittamaan ja sanoittamaan Tanz der Vampire -musikaaliin ensimmäistä kertaa Itävallan Salzburgissa vietetyn vaihto-opiskeluvuoden aikana. Tekstin sisältämät viittaukset toisiin teksteihin kiinnittivät Hakolan mielenkiinnon, ja musikaalista muotoutui gradun aihe.
”Mitä jos tällainen musikaali tulisi esitettäväksi Suomessa? Miten sen kääntäminen olisi edes mahdollista?” Hakola muistaa pohtineensa.
Vampyyreita kääntämässä
Kun Vampyyrien tanssia puuhattiin Seinäjoen kaupunginteatteriin, törmäsi ohjaaja Olli-Matti Oinosen työryhmä Hakolan graduun. Hakola oli graduaan varten kääntänyt musikaalin ilman loppusointuja, mutta Seinäjoelle häneltä pyydettiin uutta, alkuperäistekstin riimikaavaa noudatellutta käännöstä.
Hakola kertoo, että vampyyrimusikaalin kääntäminen oli hurja seitsemän viikon urakka. Musikaalin kääntämiseen olisi Hakolan mukaan hyvä varata vähintään kolmesta neljään kuukautta, mutta aikataulusyistä hän pääsi tarttumaan käännöstyöhön vasta harjoitusten alun jo lähestyessä.
Käännöksestä tuli kääntäjälleen ympärivuorokautinen seuralainen.
”Työstin suomennosta kaiken valveillaoloaikani. Kuuntelin musikaalia silloinkin, kun tein jotain muuta. Pidin jopa sänkyni vieressä muistiinpanovälineitä niin, että jos heräsin keskellä yötä ja ratkaisin jonkin riimiongelman, saatoin heti kirjoittaa sen ylös. Keskellä yötä, kun itsekriittisyys on matalimmillaan, saa joskus ihan käyttökelpoisia ideoita!”
Teos oli Hakolalle ennestään tuttu, joten rankka seitsemän viikon rutistus riitti laulutekstien kääntämiseen. Seuraavina vuorossa olivat puherepliikit, näyttämöohjeet ja pianopartituurin kirjoittaminen.
Käännöstyön aikana Hakola luetutti tekstiään ystävillään. Valmistuttuaan suomennos käännettiin osittain takaisin saksaksi ja lähetettiin musikaalin tuottajien tarkastettavaksi.
Tuottajien hyväksynnän jälkeen oli aika tehdä tekstistä musiikkiteatteria.
”Ensimmäisen kerran kuulin käännökseni jonkun toisen laulamana, kun kapellimestari Timo Ristilä ja korrepetiittori Jari Pylväinen lauloivat musikaalin läpi digipianon säestyksellä. Kahden baritonin tulkinnoissa Sarah’n ja Alfredin duetoista oli herkkyyttä kerrakseen”, Hakola nauraa.
”Tällaisessa testauksessa huomaa hyvin, jos tekstiin on jäänyt laulettavuuteen vaikuttavia virheitä.”
Käännöksen valmistuttua Hakola osallistui vielä musikaalin harjoituksiin. Hän toimi tekstiasiantuntijana, auttoi tarvittaessa työryhmää tekstin tulkinnassa ja korjasi suomennoksessa harjoitusten aikana ilmenneitä ongelmia.
”Muutoksia ei enää tullut paljoa, mutta esimerkiksi laulettavuutta parannettiin vaihtamalla muutamia äänteitä toisiin.”
Tavujen ehdoilla
Musikaalin kääntämisessä on tiukat reunaehdot. Jotta teksti pysyisi laulettavana, tavujen määrän täytyy vastata alkuperäistä, niiden pituuteen on kiinnitettävä huomiota ja painollisten sekä painottomien tavujen on osuttava oikeille paikoille. Jopa yksittäisiä äänteitä täytyy harkita, sillä toiset vokaalit ovat helpompia laulaa kuin toiset.
Lisäksi kääntäjän työtä ohjaa alkuperäisen tekstin riimikaava.
”Musikaalin kääntäminen riimittelemättä on toki mahdollista, mutta suomalaisissa teattereissa arvostetaan riimejä. Riimit tuovat tekstiin huumoria, yllätyksellisyyttä ja rytmiä. Lisäksi ne tekevät tekstin muistamisen näyttelijöille helpommaksi”, Hakola sanoo.
Loppusointujen lisäksi ongelmia voivat aiheuttaa lauluteksteissä käytetyt yksitavuiset sanat. Monet kielet vilisevät lyhyitä sanoja, joille on vaikea löytää vastinetta suomen kielen sanastosta.
”Törmäsin kerran listaan, johon oli kerätty kaikki suomen yksitavuiset sanat. Niitä oli vain pari kymmentä. Lisäksi osa lyhyistä sanoista ei ole musikaaleissa kovin käyttökelpoisia. Esimerkiksi sanalle luu tulee lyriikassa melko harvoin tarvetta!”
Teknisten vaatimusten täyttämisen lisäksi kääntäjä tulkitsee teosta. Mitkä ovat hahmojen motiivit, miksi he sanovat sanottavansa? Viittaako teksti itseensä tai muihin teksteihin?
”Taidetta saa kukin tulkita miten itse haluaa, mutta kääntäjän tulkinta on siinä mielessä erikoisessa asemassa, että hän jakaa oman näkemyksensä yleisön kanssa.”
Hyvän käännöksen merkit
Omiksi suosikeikseen musikaalikääntäjistä Hakola nostaa monia musikaaleja englannista saksaan kääntäneen Michael Kunzen ja Stephen Sondheimin musikaalit Sweeney Todd ja A Little Night Music suomentaneen Juice Leskisen.
Hakolan mukaan hyvän suomennoksen tunnusmerkistö on yksinkertainen: hyvä käännös on hyvää suomen kieltä ja kunnioittaa alkuperäisen tekstin sisältöä ja tyyliä. Jos suomennos on tehty riimikaavan mukaan, Hakola arvostaa täydellisten loppusointujen käyttöä. Täydellinen loppusointu alkaa aina painollisesta tavusta, puolisointu puolestaan rimmaa vain osittain.
”Moniin muihin kieliin verrattuna suomi riimittyy huonosti. Riimittely on paljon helpompaa esimerkiksi englannin ja saksan kielillä. Taitavimmat riimittelijät, kuten Juice, käyttävät kuitenkin aina täydellisiä loppusointuja”, Hakola kehaisee.
Hakola toteaa hyvän käännöksen olevan hyvä lähtökohta kaikille musikaalin työryhmän jäsenille.
”Käännös on pieni osa esitystä, mutta se on kaiken muun pohjalla”, hän toteaa.
”Mielestäni on tärkeää, että musikaalit nimenomaan käännetään eikä niitä esimerkiksi tekstitetä. Äidinkielisyys tuo sekä näyttelijöiden tulkintoihin että katsojien kokemukseen ihan eri tavalla tunnetta mukaan.”
Käännös ei Hakolan mukaan synny säe kerrallaan vaan kokonaisuutta ajatellen. Suomennettaessa alkutekstistä katoaa aina jotain, mutta mukaan voi myös tulla jotakin lisää.
"Alkuperäisen tekstin sanavalinnoista ei kannata pitää kynsin hampain kiinni, vaan on uskallettava mennä syvemmälle merkityksiin. Jos kirjailija olisi kirjoittanut tekstinsä suomeksi, mitä hän olisi sanonut?"
Kuva: Ari Ijäs.
Lue lisää: Marika Hakolan gradu Tekstien tanssi – Intertekstuaalisuuden kääntäminen Michael Kunzen musikaalilibretossa Tanz der Vampire. Kaikki, mitä haluat tietää Tanz der Vampire -musikaalista.
Kiitos, kiinnostava teksti ja haastattelu! Musikaalien kääntäminen on kyllä oma hommansa verrattuna vaikka puhenäytelmään vaikken toki niidenkään kääntämistä väitä helpoksi hommaksi. Huono käännös myös tosiaan särähtää ikävästi korvaan ja meillä etenkin mies kyttää käännöksiä todella tarkkaan. Oli hauska päästä kurkkaamaan käännöstyön "taakse". :)
ReplyDeleteMukava kuulla että tykkäsit jutusta, kiitos kommentista! :) Ei tosiaan vaikuta aivan yksinkertaiselta tehtävältä tuo musikaalin kääntäminen...
DeleteOikein mielenkiintoinen haastattelu! Iso peukku!
ReplyDeleteKiitos, Talle!
DeleteKiitos todella mielenkiintoisesta haastattelusta ja tämän aihepiirin esiin nostamisesta! Olen itsekin suomentaja, ja olen urani aikana suomentanut jonkin verran leffamusikaaleja, joten tiedän, miten vaativaa ja aikaa vievää hommaa se on - ainakin jos sen haluaa tehdä kunnolla. Hyvin usein etenkin televisiossa näkee sillä lailla suomennettuja lauluja, että niitä ei ole ajateltu laulettaviksi eli tavuja ei ole laskettu kohdilleen ja riimittelyä ei ole noudatettu. Itse pyrin sovittamaan aina musikaalisuomennokseni laulettavaan muotoon eli lauleskelen keksimiäni sanoituksia samalla, kun niitä teen. Nostan hattua osaaville teatterisuomentajille ja riemastun joka kerta, kun bongaan teatterissa oivaltavia ja toimivia suomennosratkaisuja - oli kyse sitten musikaalista tai puhenäytelmästä. Liian usein kuitenkin alkuteksti paistaa suomennoksesta läpi ja arvaan, mistä ilmaisusta kankea lause tai sana on käännetty. Tekisi ehkä mieli mennä katsomaan Tampereen Työväen Teatterin Desiree ihan jo pelkästään Juicen tekemän kehutun suomennoksen takia.
ReplyDeleteKiitos kommetistasi ja kehustasi!
DeleteLeffamusikaalien tekstityksistä on varmasti meidän fanienkin keskuudessa monia mielipiteitä, osa tykkää riimitellyistä ja osa silkasta asiasta. Minun mielestäni oivaltavat riimit ovat aina ilo, törmäsi niihin sitten leffamusikaalissa tai lavalla! Ikävää taas on, jos jo ennestään ontuvaa käänöstä käytetään teksteinä. Les Misérables -elokuvan pyöriessä leffateattereissa tekstityksenä käytettiin Jukka Virtasen lavasuomennosta – ottamatta huomioon esimerkiksi sitä, että englanninkielisiä lyriikoita oli joissakin kohtauksissa muokattu elokuvaa varten. Ei mikään ideaaliratkaisu, jos minulta kysytään.
Suosittelen Desiréetä lämpimästi. Ei vain suomennoksen vaan koko paketin takia, esitys paitsi kuulostaa myös näyttää kauniilta ja sekä naurattaa että vähän koskettaakin!