Tervehdys, ystävät. Elän.
Elän, vaikka olenkin kovasti kiireinen. Hetkellisesti liian kiireinen bloggaamaan – mutta onneksi sentään jostain löytyy aina sopiva puolituntinen mesota Twitterissä. Kopioin tähän talteen tviittiketjuni maaliskuun alusta, ettei se iäksi katoa muun Twitter-metelöintini alle.
Sivuan ketjussa syytä alkuvuoden kiireisiini (Musikaalimatkassa-podcastia pääsee kuuntelemaan täällä), mutta ennen kaikkea nämä neljätoista tviittiä tiivistävät mielestäni hyvin muutamia asioita, joita olen jo pidempään pohtinut teatteriin, mediaan, viestintään ja yhteisöön liittyen.
1. Tanskassa on avattu uusi, koti- ja ulkomaisiin teatteriuutisiin keskittyvä verkkomedia. Sydämestäni toivon hankkeelle pitkää ikää, vuolaita jakoja ja ylitsepursuavia klikkauksia.
Tässä ketjussa hieman havaintojani aiheista #teatteri ja (pien)media.
2. Toki tuossa on kyse eri skaalan operaatiosta kuin omani (taustalla pr-toimisto), mutta silti – onnea matkaan.
Ainakin Suomen leveysasteilla teatteriaiheisen pienmedian pinnalla pitäminen vaatii nimittäin hurjasti työtä ja vaivaa. Toivottavasti tanskalaisten savotta on helpompi!
3. Olen pitkän linjan bloggari, mutta ykkösesimerkkinä käytän @Musikaalimatka-podcastia, jonka ydintiimistä muodostan 50 %.
Seuraava voi kuulostaa katkeralta avautumiselta ja osittain onkin sitä, mutta: että on ollut ja on yhä vaikeaa voittaa alan toimijoita puolellemme.
4. On toki monia ihania teattereita ja niissä työskenteleviä ihmisiä, jotka ovat välittäneet sanaa meistä sisäisesti ja ulkoisesti. Huikean suuri superkiitos meiltä heille.
Mutta vähintään yhtä suuri on se joukko, joka ei ole reagoinut viesteihimme. Olemme pyytäneet teattereita...
5. ...jakamaan podcastiamme henkilökunnalleen ja katsojilleen ajatuksella, että pyrimme tekemään jotakin uutta ja kivaa koko Suomen teatterikansalle.
Haluamme luoda yhteisön, jossa teatterista voidaan puhua ja innostua yhdessä, tylsät ammattilaiset vs. harrastajat -jaot unohtaen.
6. Yhteisöä ei synny, jolleivät ihmiset saa meistä tietää. Henkilökohtaisilla kontakteilla pääsee vain hyvään alkuun.
Toivoimme siis, että teatterit voisivat solidaarisesti ojentaa meille kätensä ja jakaa podcast-linkkiä somessa. Heillähän niitä katsojia ja tekijöitä on.
7. Harmillisen usein meistä vaikuttaa kuitenkin siltä, että asiamme ei teattereita kiinnosta, jollemme käsittele niiden omaa ohjelmistoa laajasti – ja positiivisesti.
On tietenkin jokaisen toimijan oikeus olla meitä jakamatta. Jos sisältömme ei innosta, meidän on se hyväksyttävä.
8. Mutta on rankkaa tehdä – vaikka itse sanonkin – pieteetillä erittäin hyvää sisältöä ja samalla taistella joka kuuntelusta.
Harmi, miten harva teatteri tuntuu kokevan, että omaa some-kilpeään voisi kiillottaa myös jakamalla naapuria kehuvan tai alaa yleisesti käsittelevän jutun.
9. Ehkäpä pointtini on tiivistettynä tämä: miten paljon enemmän ja parempaa teatterikeskustelua Suomessa voitaisiin käydä, jos teatterit mahdollistaisivat sitä aktiivisemmin?
10. Loppuun vielä kokoelma hajanaisempia ajatuksia.
Ruotsissa on oma koko maan kattava musikaalipienmedia MusikalNet. Sisältö on journalistisesti hädin tuskin kelvollista, mutta kyllä tuolla uutisnälkä talttuu. Nostan hattua tekijöiden ahkeruudelle.
11. Kotimaan puolelta olen miettinyt, kuinka kävi @norsunluufi-kokeilun. Tavoite oli todella arvokas – yhdistää journalistit, bloggarit ja taiteilijat samaan keskusteluun – mutta sisältö jäi mielestäni liian korkealle yläpilviin ja kuivui sitten kasaan.
Sääli.
12. Itse olen kuusi vuotta pyörittänyt suomalaisen musikaalin ilosanomaa jakavaa Fuck Yeah, Finnish Musical Theatre! -blogia päivitys päivässä -tahtia.
Kaikkeen ei yksi ihminen repeä, tänä keväänä täytyy hidastaa. Mutta on siellä melkein 3 500 kuvaa silti.
13. Yhä jaksan lapsekkaasti uskoa, että täällä Suomessakin olisi tilausta uudenlaiselle, hyvin tehdylle teatterimedialle – ja ettei yksi podcast täytä koko tarvetta.
Toivon, että joku vielä keksii taikatempun, jolla potentiaalinen yleisö ja sisältö saadaan kohtaamaan toisensa.
14. Olisi hienoa saada Suomeen enemmän koko alan kattavaa teatterikeskustelua. Ei mitään masennuspuhetta kritiikin kriisistä, vaan uusia tapoja välittää tietoa ja jutella koetusta yhdessä!
Katsotaan ja otetaan oppia siitä, miten tanskalaiset uudessa hankkeessaan menestyvät.
Ketjusta lähti Twitterissä käyntiin hirveän hyvä keskustelu, jossa pohdittiin laajemmin teatterien näkymistä sosiaalisessa mediassa. Itse teatterialalla viestintää tehneenä tiedän, että luonteva some-oleminen ei ole teatterille helppoa – mutta toisaalta katsojan, fanin ja myös podcast-juontajan näkökulmasta on usein turhauttavaa, miten pieneltä ja hajanaiselta suomalaisten teattereiden ja teatterinystävien yhteisö sosiaalisessa mediassa näyttää.
Uskon, että ainekset suurempaan, tiiviimpään yhteisöön ovat kyllä olemassa.
Minusta tuntuu nimittäin, että monilla olisi halua jakaa omia ajatuksiaan ja tunteitaan rakkaasta teatteriharrastuksesta (tai ammatista, tai elämäntavasta), mutta jokin umpisuomalainen häpeän tunne rajoittaa oma-aloitteista avautumista. Eihän tässä mitään ammattikriitikkoja olla, mitä väliä minun mielipiteelläni on, ja onhan se kuitenkin aika kummallista fanittaa teatteria tai muutenkaan ilakoida aiheella... Mutta jos joku nyhtää sopivasti, tulpan voi saada auki ja teatterikeskustelun käyntiin.
Toivoa antoi esimerkiksi taannoinen Musikaalimatkassa-podcastin tilillä aloittamamme Twitter-ketju, jossa ihmiset jakoivat hyviä teatterimuistojaan. Aivan ihania tarinoita, jotka olisivat ilman keskustelun aloittanutta kysymystä jääneet kertomatta.
Voi olla, että yhtä, kaikenkattavaa taikatemppua tiivimmän teatteriyhteisön luomiseksi sosiaaliseen mediaan ei ole olemassakaan. Mutta ehkä yhteen hiileen puhaltamalla suomalainen teatterimaailma voisi nostaa kotimaista teatterikeskustelua ainakin hieman aktiivisemmalle, helpommin lähestyttävälle tasolle – ja samalla ehkä hiukan madaltaa teatterin kynnystä. Ei liene keneltäkään pois, jos välillä muistaa vaikka kehua naapuria tai tosissaan kysellä ja kuunnella katsojien fiiliksiä.
Toivottavasti pikaisiin blogipalaamisiin!
No comments:
Post a Comment